Tämän jutun viimeinen kuva ei sovi herkille ihmisille!! Älä katso sitä, jos tunnet olevasi sellainen.
Vanhat, nk. tulppasulakesähkökeskukset, joissa siis on keraamisia sulakepesiä ja niiden kansia, joihin sulakkeen palaessa vaihdetaan uusi, samanarvoinen sulake tilalle, on hyvä vaihdattaa jo nykyaikaiseen ryhmäkeskukseen, jossa on johdonsuojakatkaisijoita, kansan suussa ”automaattisulakkeita”. Tämän saa tehdä vain luvan omaava sähköasentaja, joka samalla voi lisätä ryhmäsulakkeita ja saat siten samalla vaivalla lisää pistorasioita asuntoosi.
Pääsulakkeet ovat JOKAISESSA KIINTEISTÖSSÄ ja ASUNNOSSA jossain ja sinun on tärkeä tietää, missä nämä sinun pääsulakkeesi sijaitsevat. Sieltä löytyy näet myös sähköjen PÄÄKATKAISIN.
Sinun omistama ja vastuullasi oleva sähköverkkosi alkaa vasta pääsulakkeiden jälkeen, siihen asti sähköverkon haltija vastaa sähköverkon kunnosta. Joitain poikkeuksia voi harvoin olla. Pääkatkaisijaa tarvitset silloin, kun kiinteistöllä syttyy tulipalo. Tuolloin on hyvä käydä katkaisemassa sähköt koko kiinteistöltä, se voi vähentää tuhoja paljonkin! Vaikka tulipalo ei johtuisi sähköistä, johdot lämpiävät tulipalossa ja voivat sytyttää seinän sisällä materiaalia palamaan.
Vanhojen keskusten sisällä pitää olla kosketussuojaus
(muovia) ehjä ja paikoillaan, jos sitä ei ole, ei keskuksen kantta saa maallikko
avata eli et voi itse vaihtaa sulaketta sinne!
Pääsulakkeita on useimmiten kolme (+nollajohdin nykyisin), mutta voi olla vain yksikin, jos kyseessä on vanha kerrostalo- tai rivitaloasunto. Pääsulakkeet voivat omakotitalossa, etenkin vanhasta, löytyä pienestä silumiini-kotelosta yläkerran sivuvintiltä kylmästä tilasta, kellarin seinältä, ylä- tai alakerran portaiden läheltä eteisestä tai jopa ulkoa sähkötolpasta kotelon sisältä (kuten kuvassa, tuon lähelle oli iskenyt salama).
Uudemmissa omakotitaloissa sähköpääkeskus
on sijoitettu usein tontin rajalle, talon ulkoseinälle tai tilaan, joka on
varattu piirustuksissa jo tekniseksi tilaksi ja johon on sähköverkon haltijalla
pääsy omalla avaimellaan. Sähkökulutusmittarit ovat usein samassa tilassa kuin pääsulakkeet,
paitsi vanhoissa taloissa, joissa mittari löytyy yleensä ryhmäkeskustaulusta,
jossa siis muut sulakkeet ovat.
Vaikka se tulppasulake ”palaisi” usein, sulaketta ei saa suurentaa
missään tapauksessa itse! Kun
sulake "palaa", se on merkki sulakkeen liiallisesta
kuormituksesta tai sähköviasta esim. sähkölaitteessa. Siihen aukkoon
kyllä sopii isompikin sulake, mutta sen pohjalla on (värillinen) sulakepohja,
joka määrittää sulakekoon ja onneksi siihen ei mahdu isompi sulake, kuin on
sallittu. Joskus on tosin tullut tarkastuksella vastaan asukkaan omia
virityksiä, jossa sulakepohja on poistettu, tuunattu itse kuparikolikko sinne ja
vaihdettu isompi sulake tilalle, 👀 jolloin keskus on jo vaarallinen ja johdotus
ei ehkä kestä esim. virtapiikkejä, joita sähköverkossa kulkee.. ja sitten syttyy
tulipalo.
Omakotitalon yleisimmät pääsulakekoot ovat 3x25A ja 3x35A,
maatiloilla saattaa olla jopa 3x64A ja yrityksillä 3x64A:sta aina jopa 3x250A
ja tuon ylikin. Vanhoissa kerrostaloissa asunnon sähkökaapista löytyy usein
vain yksi pääsulake ja sekin on vain 20A, sen lisäksi on toki useampi ryhmäsulake,
joiden koot ovat yleisimmin 10A tai 16A. Ryhmäsulakkeet ovat samaa kokoa
vanhoissa ja uusissa sähkökeskuksissa.
Aina kun pääsulakkeet ovat 35A isommat, tulee sähkölaitteiston määräaikaistarkastus pakolliseksi 10 vuoden välein! Määräaikaistarkastuksia on tehtävä yli 35 ampeerin (A) sulakkeilla varustetuille liike-, toimisto-, teollisuus- ja maatalousrakennuksille sekä näitä laajemmille sähkölaitteistoille. Asuinrakennuksia velvoite ei varsinaisesti koske. Määräaikaistarkastus kuitenkin vaaditaan sellaisille asuinrakennuksissa sijaitseville yli 35 A sulakkeilla suojatuille laitteistoille, jotka eivät ole asuintiloja tai muita pääasiassa asumista palvelevia tiloja. Näitä voivat olla esimerkiksi liiketilat ja toimistot, julkiset tilat (esim. ravintola, päiväkoti, kauppa, lääkäriasema) yms.
Maatiloilta vanhoja tulppasulakekeskuksia löytyy usein esim. navetasta, konehallista, kuivureista ymv. tiloista ja nämä keskukset ovat usein pinta-asennuksia eli niitä ei aina ole upotettu seinän sisälle, kuten asuintiloissa voi olla. Nämä tilat ovat myös usein viileitä tai jopa talvikylmiä, eikä niitä lämmitetä asunnon lämpötiloihin ja silloin sähkökeskus voi olla tilan ainoa lämmin paikka, toki myös vaarallisin. Sillä aina sähkön kulkeminen lämmittää keskuksen johtoja ja muita metallisia osia, yllättävän paljonkin. Ja voi käydä näin surullisesti. Hiiret ovat menneet lämmittelemään ja päässeet hengestään. Myös tästä syystä sähköt voivat katkeilla ja sulakkeet palaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti