Kirjanpitoa kotona

No nyt viimeinkin, viime viikolla, sattuneesta syystä, sain jäädä kotiin tekemään töitä. Asun siis Lahdessa, mutta työharjoittelupaikkani on Hämeenlinnassa asti 👀 Olen kulkenut miesystäväni autolla töissä, sillä se kuluttaa vähemmän bensaa kuin omani ja opiskelijana tuloni ovat pienet. Saan kyllä vakuutusyhtiöltä pientä km-korvausta matkoista, mutta se on noin kolmasosa verottajan hyväksymästä km-korvauksesta! Miksihän? 💁

Sain työpaikalta maanantaina illalla mukaani yhden osakeyhtiön 2 mapillista kuitteja, laskuja sekä tiliotteita koko vuodelta 2022. Osakeyhtiö on luomutila, joka kasvattaa alkuperäistä Suomen karjaa 🐄 ja lampaita luomuna 🐑. Kaikki tulisi kirjata Netvisoriin, sähköiseen kirjanpito-ohjelmaan, jota olen koulussa opetellut ja tässä työharjoittelupaikassa jo käyttänyt. Jos en keksisi/arvaisi mihin tilille kuittiin merkitty tuote/tuotteet /toisen yrityksen palvelut, kuuluisivat, voisin joko katsoa vanhoista 2020 tai 2021 kirjanpidoista, josko sieltä löytyisi apua tilanteeseen tai sitten vain kirjata kuitti nk. ”selvittelytilille”. Selvittelytililtä esihenkilöni näkee sitten nopeasti, mitä en ole osannut kirjata ja voi korjata ne helposti jälkikäteen.

Lisäksi kaikki materiaali tulee olla kirjattuna torstaina iltapäivään klo 16 mennessä, jolloin minun tulee olla palauttamassa kansioita yrityksen Lahden konttorille eräälle työkaverilleni, joka on menossa Hämeenlinnaan perjantaina, jolloin minulla on jo vapaata. Eli kolmessa työpäivässä koko vuoden kirjanpito?!😱 O-ou ja huh-huh😅 Sitten alkaakin viikon ’hiihtoloma’, koulussa kun olen 👌

Alku olikin hyvin helppoa, kun osaan peruskirjaukset aika hyvin. Aikaa kirjauksiin vielä menee enemmän kuin pitäisi, koska tilinumerointi ei ole ulkomuistissa vielä, mutta hyvässä alussa jo! Toki eri yrityksillä käytetään erinumeroisia tilejä ja niitä nimetään eri tavalla, mutta osa tileistä on AINA saman numeroisia ja siksi ne oppii helpoiten. Ja jos ed. vuoden kirjanpito on tehty samalla ohjelmalla, sieltä voi aina katsoa niitäkin.

Kotona työskentelyssä on pahana puolena se, ettei kukaan tule sanomaan, että nyt olisi kahvitauko tai ruokatauko!😒 Minä kun tahdon uppoutua työhön niin vahvasti, etten näe ja kuule mitään, saatikka muista taukoja ollenkaan. Näin kävi nytkin. Tiistaina huomasin vasta n. klo 14, että voisin käydä juomassa, vessassa.. ja samalla sitten syödä ruoankin🍲 Onneksi ruoka oli lämmitysvalmiina. Olin siis istunut 5 tuntia jo tietokoneen ääressä ja minusta olin ollut vain ”hetken”. Keskiviikko ja torstai menivät ”samalla kaavalla”, torstaina painetta lisäsi se kellonaika 16.00.

Pari ”pahaa paikkaa” tuli kirjauksissa vastaani, yksi; kun yritys oli ottanut uuden pankkilainan?! Mihin sen kirjaisin?😕 Jaa, mutta siellähän oli niitä muutama ennestään, joten ei kun mallia katsomaan ja sen mukaan kirjanpitotilin nimeä muokkaamaan. Problem solved. Kaksi; sitten vastaani tuli kauppakuitti, jossa oli outoja tuotteita, minulla ei ollut aavistustakaan, mihin ne kirjaisin? No keksin sitten ’googlettaa’ näitä tuotteita nimeltä ja selvisikin, että ne olivat kivennäisaineita ymv. eläimille eli kuuluivat ”Rehutilille”. Olin ylpeä itsestäni💪😁

Nyt hiihtolomalla toivon, että saan jotain palautetta kirjanpidosta esihenkilöltäni. Paljonko olen mokannut tai onko jotain peräti unohtunut?😬 Noh, voi toki olla, ettei hän halua häiritä minua lomallani, joten minun täytynee malttaa odottaa palauteta ensi viikkoon. 

Minä olen tätä kirjoittaessani menossa Kemiin katsomaan revontulia (joita on kahtena ed. iltana näkynyt myös Etelä-Suomessakin 😲🙈). No on siellä Kemissä varmasti myös muuta nähtävää ja koettavaa 😂

Mukavia hiihtokelejä lukijoilleni! 😄

Vanhat sähkökeskukset lämpiävät ”kivasti”

Tämän jutun viimeinen kuva ei sovi herkille ihmisille!! Älä katso sitä, jos tunnet olevasi sellainen.

Vanhat, nk. tulppasulakesähkökeskukset, joissa siis on keraamisia sulakepesiä ja niiden kansia, joihin sulakkeen palaessa vaihdetaan uusi, samanarvoinen sulake tilalle, on hyvä vaihdattaa jo nykyaikaiseen ryhmäkeskukseen, jossa on johdonsuojakatkaisijoita, kansan suussa ”automaattisulakkeita”. Tämän saa tehdä vain luvan omaava sähköasentaja, joka samalla voi lisätä ryhmäsulakkeita ja saat siten samalla vaivalla lisää pistorasioita asuntoosi.

Pääsulakkeet ovat JOKAISESSA KIINTEISTÖSSÄ ja ASUNNOSSA jossain ja sinun on tärkeä tietää, missä nämä sinun pääsulakkeesi sijaitsevat. Sieltä löytyy näet myös sähköjen PÄÄKATKAISIN. 

Sinun omistama ja vastuullasi oleva sähköverkkosi alkaa vasta pääsulakkeiden jälkeen, siihen asti sähköverkon haltija vastaa sähköverkon kunnosta. Joitain poikkeuksia voi harvoin olla. Pääkatkaisijaa tarvitset silloin, kun kiinteistöllä syttyy tulipalo. Tuolloin on hyvä käydä katkaisemassa sähköt koko kiinteistöltä, se voi vähentää tuhoja paljonkin! Vaikka tulipalo ei johtuisi sähköistä, johdot lämpiävät tulipalossa ja voivat sytyttää seinän sisällä materiaalia palamaan.

Vanhojen keskusten sisällä pitää olla kosketussuojaus (muovia) ehjä ja paikoillaan, jos sitä ei ole, ei keskuksen kantta saa maallikko avata eli et voi itse vaihtaa sulaketta sinne!

Pääsulakkeita on useimmiten kolme (+nollajohdin nykyisin), mutta voi olla vain yksikin, jos kyseessä on vanha kerrostalo- tai rivitaloasunto. Pääsulakkeet voivat omakotitalossa, etenkin vanhasta, löytyä pienestä silumiini-kotelosta yläkerran sivuvintiltä kylmästä tilasta, kellarin seinältä, ylä- tai alakerran portaiden läheltä eteisestä tai jopa ulkoa sähkötolpasta kotelon sisältä (kuten kuvassa, tuon lähelle oli iskenyt salama). 

Uudemmissa omakotitaloissa sähköpääkeskus on sijoitettu usein tontin rajalle, talon ulkoseinälle tai tilaan, joka on varattu piirustuksissa jo tekniseksi tilaksi ja johon on sähköverkon haltijalla pääsy omalla avaimellaan. Sähkökulutusmittarit ovat usein samassa tilassa kuin pääsulakkeet, paitsi vanhoissa taloissa, joissa mittari löytyy yleensä ryhmäkeskustaulusta, jossa siis muut sulakkeet ovat.

Vaikka se tulppasulake ”palaisi” usein, sulaketta ei saa suurentaa missään tapauksessa itse! Kun sulake "palaa", se on merkki sulakkeen liiallisesta kuormituksesta tai sähköviasta esim. sähkölaitteessa. Siihen aukkoon kyllä sopii isompikin sulake, mutta sen pohjalla on (värillinen) sulakepohja, joka määrittää sulakekoon ja onneksi siihen ei mahdu isompi sulake, kuin on sallittu. Joskus on tosin tullut tarkastuksella vastaan asukkaan omia virityksiä, jossa sulakepohja on poistettu, tuunattu itse kuparikolikko sinne ja vaihdettu isompi sulake tilalle, 👀 jolloin keskus on jo vaarallinen ja johdotus ei ehkä kestä esim. virtapiikkejä, joita sähköverkossa kulkee.. ja sitten syttyy tulipalo.

Omakotitalon yleisimmät pääsulakekoot ovat 3x25A ja 3x35A, maatiloilla saattaa olla jopa 3x64A ja yrityksillä 3x64A:sta aina jopa 3x250A ja tuon ylikin. Vanhoissa kerrostaloissa asunnon sähkökaapista löytyy usein vain yksi pääsulake ja sekin on vain 20A, sen lisäksi on toki useampi ryhmäsulake, joiden koot ovat yleisimmin 10A tai 16A. Ryhmäsulakkeet ovat samaa kokoa vanhoissa ja uusissa sähkökeskuksissa.

Aina kun pääsulakkeet ovat 35A isommat, tulee sähkölaitteiston määräaikaistarkastus pakolliseksi 10 vuoden välein! Määräaikaistarkastuksia on tehtävä yli 35 ampeerin (A) sulakkeilla varustetuille liike-, toimisto-, teollisuus- ja maatalousrakennuksille sekä näitä laajemmille sähkölaitteistoille. Asuinrakennuksia velvoite ei varsinaisesti koske. Määräaikaistarkastus kuitenkin vaaditaan sellaisille asuinrakennuksissa sijaitseville yli 35 A sulakkeilla suojatuille laitteistoille, jotka eivät ole asuintiloja tai muita pääasiassa asumista palvelevia tiloja. Näitä voivat olla esimerkiksi liiketilat ja toimistot, julkiset tilat (esim. ravintola, päiväkoti, kauppa, lääkäriasema) yms.

 

Maatiloilta vanhoja tulppasulakekeskuksia löytyy usein esim. navetasta, konehallista, kuivureista ymv. tiloista ja nämä keskukset ovat usein pinta-asennuksia eli niitä ei aina ole upotettu seinän sisälle, kuten asuintiloissa voi olla. Nämä tilat ovat myös usein viileitä tai jopa talvikylmiä, eikä niitä lämmitetä asunnon lämpötiloihin ja silloin sähkökeskus voi olla tilan ainoa lämmin paikka, toki myös vaarallisin. Sillä aina sähkön kulkeminen lämmittää keskuksen johtoja ja muita metallisia osia, yllättävän paljonkin. Ja voi käydä näin surullisesti. Hiiret ovat menneet lämmittelemään ja päässeet hengestään. Myös tästä syystä sähköt voivat katkeilla ja sulakkeet palaa.

VARO KUVAN KATSOMISTA, JOS OLET HERKKÄ!

Järjestelmäasentajasta merkonomiksi

 Nyt kerron miten päädyin merkonomiksi. Tästä toivottavasti saa käsityksen siitä, että lopulta ei ole väliä mitä työtä tekee, kunhan sen tekee sydämellä ja tuntee siihen jonkinasteista ”intohimoa”.

Vuonna 2002, kun valmistuin 33 v sähköasentajaksi ammattikoulusta ja pääsin rakennustyömaille töihin, solahdin äijäporukkaan, kuin ”lämmin veitsi voihin”, olinhan harjoitellut miesten kanssa toimimista harrastukseni VPK:n parissa jo toistakymmentä vuotta. Sähkärin työhän on liikkuvaa, fyysisesti rankkaa, kulkemista vaihtelevissa rakennustyömaaolosuhteissa, kiipeilemistä tikkailla/rakennustelineillä tai ryömimistä lattian rajassa asentamassa pistorasioita ymv. Joko olet menossa tai tulossa jostakin johonkin 👀

Päätin jo varhaisessa vaiheessa, että haluan perehtyä paloilmoitin- ja poistumistiejärjestelmiin työssäni, sillä koin harrastukseni sammutusmiehenä olevan todella tärkeää yhteiskunnallista työtä ja näitä järjestelmiä asentamalla, korjaamalla ja huoltamalla, sekä ihmisiä valistamalla voisin ehkä estää tulipaloja sekä ihmisten kuolemia vaaratilanteissa! Tosin ensimmäinen työnantajani ei ollut kanssani samaa mieltä, niin tuli vaihdettua firmaa, muutamankin kerran.

Nainen ja teknisesti fiksu ja osaava sellainen, oli joillekin miehille aivan liikaa, kuten siinä n. 50 sähköasentajan firmassa, jossa 2004 allekirjoitimme 2 v kestävää Sähköyliasentajan EAT tähtäävää oppisopimusta yhdessä firman toimitusjohtajan ja oppisopimuskoulutusohjaajan kanssa. Tj totesi, että ”sinä Soile suoritat tämän sitten ihan yksin, kukaan ei auta sinua täällä tässä hommassa” 😲 ja opettaja vieressä komppasi tj:aa. Olin toinen sähköasentaja, joka tämän tutkinnon suoritti ko. firmassa. Ensimmäinen oli jo vaihtanut firmaa. Niin minäkin sitten myöhemmin. Näitä miehiä on tullut tasaisesti vastaan koko urani aikana ja aina niistä on aiheutunut minulle ongelmia; äijäyhteisö osaa myös puhua palturia selän takana (vaikka naisista sanotaan monesti tätä). Mutta tämä tästä aiheesta 😅

Muutaman vuoden jälkeen, päätin lähteä Kuopion Pelastusopistoon kurssittautumaan palotarkastajaksi. Kävin 2009 palotarkastajan peruskurssin sekä maatilojen palotarkastuskurssin ja pääsin heti Kymenlaakson Pelastuslaitokselle määräaikaiseksi vs. palotarkastajaksi, sen jälkeen sama homma 2010 myös Itä-Uudenmaan Pelastuslaitoksella ja Päijät-Hämeessä 2011. Päijät-Hämeeseen päädyin myös asumaan erotessani silloisesta miehestäni.

Kun Kuopion Pelastusopisto alkoi toden teolla kouluttamaan paloinsinöörejä 2010–11 ja Pelastuslaitokset alkoivat vaatia palotarkastajilta insinöörikoulutusta, niin minun viransijaisuuteni loppuivat siihen. Palasin asentajan hommiin ja kaikenlaisten kiinteistöjen pariin, mutta keskittyen vain palo- ja poistumistiejärjestelmiin. Noita töitä tehdessäni molemmat olkapääni ”sanoutuivat irti yhteistyösopimuksestamme” viikon välein 2019 rankan työjakson jälkeen, kiertäjäkalvosimen revetessä molemmissa niin pahasti, etten saanut käsiä enää ylös. Tuli pitkä sairasloma leikkauksia odotellessa ja kun molemmat olivat leikattu vuoden välein ja siitä toivuttu, silloisen työpaikkani työeläkeyhtiö yhteistyössä työterveyslääkärin kanssa totesi, ettei kannata jatkaa ”valitulla tiellä” 😢, vaan vaihtaa suosiolla ammattia. 

Niinpä lähdin 2021 opiskelemaan Liiketalouden perustutkintoa Koulutuskeskus Salpaukseen, sillä olin tykännyt numeroista ja ”kaupallisista aineista” jo yläasteella, jolloin tutustuin ensimmäisen kerran debet ja kredit -termeihin. Olen aina "intohimoisesti" tykännyt hoitaa perheeni raha-asiat ja laskut tietokoneella, ja samalla hoitanut myös iäkkään äitini raha-asiat.

En ole päivääkään katunut koulutusvalintaani vaikka opiskelu on ollut haasteellista. Tykkään kirjanpitäjän työstä. Ainoa, mikä harmittaa on, että vuosikymmenien aikana kertynyt kiinteistöturvallisuuden osaamiseni (sähkö-, palo-, poistuminen) menee tässä ammatissa ”hukkaan”, jollen sitten pääse kiinteistökirjanpitäjäksi johonkin isännöintitoimistoon? Moneen sellaiseen olen yrittänyt jo koulutuksen aikana päästä ilmaiseen työharjoitteluun ja vain kerran päässyt edes haastatteluun 😞

Niinpä oli ”lottovoitto” päästä tänne Hämeenlinnaan ProAgrian talouspuolelle tähän tärkeään, viimeiseen työharjoitteluun ennen valmistumista huhtikuussa. Kiitos mahdollisuudesta kuuluu ihanalle Jonnalle 😙 sekä serkulleni Aulille, jolta tulin kysyneeksi ”Olisko teillä hommia”? Olen omasta mielestäni solahtanut tähän naisvoittoiseen yksikköön yhtä hyvin kuin aikoinaan ”äijien” porukkaan. Minut on otettu todella hyvin vastaan täällä ja kaikki työkaverit ovat mukavia ja auttavaisia.💗

Tätä työtä tehdään pääosin siistissä ja lämpimässä toimistossa, paikallaan istuen tietokoneen ja ison näytön ääressä. Työ on tarkkaa, vaihtelevaa ja kivaa. Uusia ohjelmistoja on opeteltava käyttämään eli aivotkin saavat haasteita. Olen availlut kirjeitä, kopioinut kuitteja kopiokoneella, kirjannut tiliotteen mukaisia tositteita koulusta tuttuun Netvisoriin (sähköinen kirjanpito-ohjelma), sekä tehnyt Excelillä kirjanpitoa, taseita sekä tuloslaskelmia pienemmille yrityksille, järjestöille ja elinkeinonharjoittajille. Olen tutustunut myös WebWakan käyttöön jo sekä osallistunut yhteisiin Teams -koulutuksiin. Työmatka on monen mielestä melkoinen Lahdesta käsin, mutta onneksi ollaan kesää kohti menossa jo ja tuttua puuhaa tällaiset työmatkat olivat noissa aikaisemmissakin hommissa, silloin suuntana oli yleensä vain pääkaupunkiseutu

”Vierivä kivi ei sammaloidu” ja ”Ei oppi ojaan kaada” ovat ihan käyttökelpoisia sanontoja vielä yli 50-vuotiaallekin! 😁

Ihanaa kevään jatkoa kaikille lukijoille ja pysykäähän matkassani (eli lukekaa blogiani) myös työharjoittelun päättymisen jälkeen.